Taidenäyttely: Hannu Moilanen valokuvia

 

Kulttuuritalo Jaatsi

Kävin katsomassa Hannu Moilasen valokuva näyttelyä Kulttuuritalo Jaatsissa. En aiemmin tiennyt, että tämä talo on ollut Aleksi Gallen-Gallelan lapsuuden koti. Ainakin voin sanoa käyneeni Gallen-Gallelan kotona.

Itse Moilasen taidenäyttelystä, en ollut tehnyt esitutkimusta. En ollenkaan tiennyt mitä odotttaa.

Vielä vinkki vitonen: kuvia klikkaamalla, saat niistä isompia

Tunnelmia aulasta

Taidenäyttely alkoi heti sisään astuessa. Aulassa oli kuvia Vammalasta 1980-luvulla. Pidän paljon vanhoista kuvista. Niissä on omanlainen tunnelma, jotain mistä ei itse tiedä mitään. Näin 2000-luvun puolella syntyneenä modernin kansan ihmisenä. 

Tuolloin kaikki oli erilaista; mainokset, liikeet, pukeutuminen ja ylipäätään elämän meno. Tai ainakin näin se välittyy mulle. Kyllä silloinkin käytiin koulua ja haettiin ruokaa kaupasta, mutta siinä on jotain mitä olisi itse halunnut kokea.

Onneksi on valokuavat!

Vammala 2019

Seuraavassa kuvassa oli jo värillisiä kuvia vuosilta 2005, 2018 ja 2019. Yritin miettiä, miettiä mitä kaikkea kuvissa on ja missä olen käynyt sekä missä en. En tiennyt, että täällä on noin iso jalkapallo kenttä! Aivan uusi juttu.

Novelli: Kahvihetki Pukstaavissa

  Astun pistävästä pakkassäästä lämpimään taloon. Puurappuset narisevat, niitä kävellessäni ja leivoinnaisten tuoksu sekä joululaulujen sulosoinnut kantautuvat kahvilan perukoilta käytävään.

Laulun ääni voimistuu, kun saavun lähemmäksi kahvilaa. Tutkin vanhahtavia tauluja sekä ruskeaa raita tapettia. 

Kävelen lasivitriinin luo ja kiinitän huomioni kakkupaloihin. Pyydän ekspresso kakkupalan. Lähemmäs maksuvälinettä mentäessä haistan huumaan Muumimamman raparperiteen tuoksun.

Pian ovaalin muotoiselle lautaselle ollaan aseteltu kakku ja Pukstaavi -kahvikuppi. Maksan ja kiitän myyjää ja lähden pöytäää kohti.

Pöydään istuessani raparperin tuoksu voimistui sekä teekuppi lämmitti käsiä. Nostin kuppia ja kaadoin kuumaa nestettä kurkusta alas. Tuntui kuin kylmät pakkastuulet olisivat poistuneet kehosta.

Otan lusikan käteeni ja lusikoin pienen palan kakkua. Nostan aterinta lähemmäs suutani ja haistan ekspresson tuoksun.

Pian jo maiskuttelen kakkua. Maistan sokerisen kermavaahdon, kahvisen täytteen sekä mehukkaan pohjan. Kakkunen sulaa suussani kuin jäätelö paahtavassa kesä auringossa.

Syödessäni katson jouluista ikkunaa, jossa on lumihiutaleita. Näen jokaisessa lumihiutaleessa jotain uniikkia. Niinkuin alla olevissa kasveissa. Vielä teetä juodessani totean "Nyt kaikki on hyvin."

Iina Isolammi

Piti mennä Funkkis museoon, mutta se oli kiinni. Päätimme mennä Pukstaaviin kahville ja päätin kirjoittaa tästä reissusta novellin.

Hipsuttelin käpyjä

Salen kassissa oli roskaset ja
mustassa puhtaat käpyset.

     9.11.20 poistin roskaa kävyistä ja puhuin turhaa sontaa. Yritin tehä myös tapettipalloja, mutta kädet tärisi kuin maa tulivuoren     purkauksen aikana.

Mikä on taidetta?

 Saimme tehtäväksi pohtia mikä on taidetta esimerkkien avulla. Ottakaa hyvä asento, kupponen teetä ja aikaa tämän pitkän pohdinnan lukemiseen. Nauttikaa.

Tatuoinnit

Tatuoiminen on kuin piirtämistä, mutta paperi muuttuu ihoksi ja kynässä on terävempi terä. Mielestäni piirtäminen on taidetta, joten myös tatuoiminen on. Se on eri asia, mitä tatuoi. Jos tatuoida tatuoi toisen piirtämän kuvan, niin onko se silloin taidetta? On. Toisen piirtämä kuva on taidetta ja siihen yhdistettynä tatuoidan kädentaito ja ammattimaisuus on taidetta.

Juurtaakohan taito -sana sanaan taide? Jos sanotaan: "Olet taitava." Niin tarkoittaako se: "Olet taiteilija?" Mene ja tiedä, mutta takaisin tatutointeihin.

Jos tatuoida yhdessä asiakkaan kanssa pohtii tatuointia ja tatuoida piirtää sen asiakkaalle, niin silloin sekin on taidetta. Tai jos asiakkaalla on monia valmiita kuvia ja/tai symboleita, joita hän yhdessä tatuoidan kanssa puntartoi niin, silloin se on järjestelmällistä taidetta. Karsitaan turha pois tai lisätään uusia leimoja, jotta saadaan ehjä, kaunis ja asiakkaan mieleinen kokonaisuus.

Moottoripyörä

Jos mennään historiassa taaksepäin ja mietitään miten moottoripyörät syntyivät. Ne syntyivät koska, polkeminen kävi raskaaksi ja moottoripyörällä oli helpompi kulkea. Eli täysin käytännöllisuus edellä. Ikään kuin funktionalismissa. Kun kaikki tekninen osuus on saatu moottoripyörästä hoidettua, niin pitää suunnitella ulkokuori. Ei ehkä silloin tämän vekottimen alkuaikoina ollut väliä miltä ajoneuvo näyttää eikä ollut resursseja. Nykyään se on kulttajalle tärkeää miltä ajopeli näyttää. Silloin siitä tehdään hieno, jotta se myy enemmän. Prosessissa pohditaan muotoja, värejä, kiiltoasteita ja pakoputkien ulkonäköä varrattuna muuhun ulkonäköön. Onko visuaalisesti kaunis esine taidetta? Historia ottaa tähän kantaa.

Historia ja taide kulkee käsi kädessä: taide on historiaa ja historiasta syntyy taidetta. Jos vertaan vanhaa moottoripyörää versus tuliterää uutta konetta, niin pidän vanhempaa pyörää taiteellisempana. Eli kyllä nekin ovat taidetta. Siitä, että kuinka paljon riippuu katsojan silmästä.

Valaisimet

Valaisimet ovat luotu suojaamaan lamppuja ja myöhemmin tuomaan visuaalista ilmettä. Aikasamanlainen tarina kuin moottiripyörien kanssa. Molemissa mietiään samoja asioita; muotoilua, värejä, kiiltoasteita ja materiaaleja. Valaimisissa ei välttämättä mietitä pakoputkien paikkaa, mutta sitäkin välillä.

Arne Jacobsen

 Tässä viime keväältä esitys Arne Jacobsenista.

Olen maininnut hänet taide ja luova ilmaisu -kurssin tehtävissä. 

Taidevandalismi

Taide ja luova ilmaisu -kurssilla saimme tehäväksi toteuttaa taidevandalismia. Eli käytännössä tehdä meemin, jostain maalauksesta. Googlettamalla löytyy paljon hauskoja kuvia. Omastani tuli hieman rivo, mutta mitä odotatte 18-vuotiaalta väsyneeltä opiskelijalta. 

Käytin Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli maalausta pohjana. Kotoani löytyy sellainen versio, jossa on kissoja. Se on aika söötti. Lähdetiedot löytyy samasta paketista meemin kanssa.

Taidevandalismi on nerokas tapa tuoda tunnettuja maalauksia esille, kunhan muistaa kunnioittaa teosta.

Kuvan muokkaaminen voi loukata maalaajaa ja taideteosta. Myös tekstit joita kuvaan laittaa saa luvan olla soveliaita. Itsellä menisi ainakin hermo, jos joku käyttää väärin omaa taidetta. 

Tuleekohan tulevaisuudessa olemaan taidevandalismi museoita, joissa on pelkästään meemejä. Mene ja tiedä.

Olen väsynyt ja niin on kuvan enkelikin, joten syvempään pohditaan ei kykene.

Kiitos ja heihei.

Syksyn fiiliksiä

 Heippa! Olen palannut blogin pariin.

Syksy on alkanut viikon sairaslomalla (ei ollut koronaa), yto-aineilla ja amistamo -tapahtuman järjestämisellä.

 Ammatillisia töitä olen tehnyt vähän. Yritin tehdä kestovanulappuja, mutta ei siitä sen enempää. Verhoja alan ommella ensi viikolla.

Ytoja on tähän mennessä ollut ruotsia ja yhteiskuntaoppia. On ollut ihan mukavaa vaihtelua ammattillisten aineitten lisäksi.

Amistamo -tapahtuma on ensi viikolla. Homman nimi on se, että muista kouluista tulee oppilaita tekemään meidän kouluumme erilaisia tehtävärasteja, joita voivat sitten hyödyntää omissa oppilaitoksissa. Meikäläisen rooli on olla juontajana.

Niin ja käytiin myös Sakustarsseissa. Hesa on iha kiva paikka.