Novelli: Kahvihetki Pukstaavissa

  Astun pistävästä pakkassäästä lämpimään taloon. Puurappuset narisevat, niitä kävellessäni ja leivoinnaisten tuoksu sekä joululaulujen sulosoinnut kantautuvat kahvilan perukoilta käytävään.

Laulun ääni voimistuu, kun saavun lähemmäksi kahvilaa. Tutkin vanhahtavia tauluja sekä ruskeaa raita tapettia. 

Kävelen lasivitriinin luo ja kiinitän huomioni kakkupaloihin. Pyydän ekspresso kakkupalan. Lähemmäs maksuvälinettä mentäessä haistan huumaan Muumimamman raparperiteen tuoksun.

Pian ovaalin muotoiselle lautaselle ollaan aseteltu kakku ja Pukstaavi -kahvikuppi. Maksan ja kiitän myyjää ja lähden pöytäää kohti.

Pöydään istuessani raparperin tuoksu voimistui sekä teekuppi lämmitti käsiä. Nostin kuppia ja kaadoin kuumaa nestettä kurkusta alas. Tuntui kuin kylmät pakkastuulet olisivat poistuneet kehosta.

Otan lusikan käteeni ja lusikoin pienen palan kakkua. Nostan aterinta lähemmäs suutani ja haistan ekspresson tuoksun.

Pian jo maiskuttelen kakkua. Maistan sokerisen kermavaahdon, kahvisen täytteen sekä mehukkaan pohjan. Kakkunen sulaa suussani kuin jäätelö paahtavassa kesä auringossa.

Syödessäni katson jouluista ikkunaa, jossa on lumihiutaleita. Näen jokaisessa lumihiutaleessa jotain uniikkia. Niinkuin alla olevissa kasveissa. Vielä teetä juodessani totean "Nyt kaikki on hyvin."

Iina Isolammi

Piti mennä Funkkis museoon, mutta se oli kiinni. Päätimme mennä Pukstaaviin kahville ja päätin kirjoittaa tästä reissusta novellin.