Taidenäyttely: Hannu Moilanen valokuvia

 

Kulttuuritalo Jaatsi

Kävin katsomassa Hannu Moilasen valokuva näyttelyä Kulttuuritalo Jaatsissa. En aiemmin tiennyt, että tämä talo on ollut Aleksi Gallen-Gallelan lapsuuden koti. Ainakin voin sanoa käyneeni Gallen-Gallelan kotona.

Itse Moilasen taidenäyttelystä, en ollut tehnyt esitutkimusta. En ollenkaan tiennyt mitä odotttaa.

Vielä vinkki vitonen: kuvia klikkaamalla, saat niistä isompia

Tunnelmia aulasta

Taidenäyttely alkoi heti sisään astuessa. Aulassa oli kuvia Vammalasta 1980-luvulla. Pidän paljon vanhoista kuvista. Niissä on omanlainen tunnelma, jotain mistä ei itse tiedä mitään. Näin 2000-luvun puolella syntyneenä modernin kansan ihmisenä. 

Tuolloin kaikki oli erilaista; mainokset, liikeet, pukeutuminen ja ylipäätään elämän meno. Tai ainakin näin se välittyy mulle. Kyllä silloinkin käytiin koulua ja haettiin ruokaa kaupasta, mutta siinä on jotain mitä olisi itse halunnut kokea.

Onneksi on valokuavat!

Vammala 2019

Seuraavassa kuvassa oli jo värillisiä kuvia vuosilta 2005, 2018 ja 2019. Yritin miettiä, miettiä mitä kaikkea kuvissa on ja missä olen käynyt sekä missä en. En tiennyt, että täällä on noin iso jalkapallo kenttä! Aivan uusi juttu.

Novelli: Kahvihetki Pukstaavissa

  Astun pistävästä pakkassäästä lämpimään taloon. Puurappuset narisevat, niitä kävellessäni ja leivoinnaisten tuoksu sekä joululaulujen sulosoinnut kantautuvat kahvilan perukoilta käytävään.

Laulun ääni voimistuu, kun saavun lähemmäksi kahvilaa. Tutkin vanhahtavia tauluja sekä ruskeaa raita tapettia. 

Kävelen lasivitriinin luo ja kiinitän huomioni kakkupaloihin. Pyydän ekspresso kakkupalan. Lähemmäs maksuvälinettä mentäessä haistan huumaan Muumimamman raparperiteen tuoksun.

Pian ovaalin muotoiselle lautaselle ollaan aseteltu kakku ja Pukstaavi -kahvikuppi. Maksan ja kiitän myyjää ja lähden pöytäää kohti.

Pöydään istuessani raparperin tuoksu voimistui sekä teekuppi lämmitti käsiä. Nostin kuppia ja kaadoin kuumaa nestettä kurkusta alas. Tuntui kuin kylmät pakkastuulet olisivat poistuneet kehosta.

Otan lusikan käteeni ja lusikoin pienen palan kakkua. Nostan aterinta lähemmäs suutani ja haistan ekspresson tuoksun.

Pian jo maiskuttelen kakkua. Maistan sokerisen kermavaahdon, kahvisen täytteen sekä mehukkaan pohjan. Kakkunen sulaa suussani kuin jäätelö paahtavassa kesä auringossa.

Syödessäni katson jouluista ikkunaa, jossa on lumihiutaleita. Näen jokaisessa lumihiutaleessa jotain uniikkia. Niinkuin alla olevissa kasveissa. Vielä teetä juodessani totean "Nyt kaikki on hyvin."

Iina Isolammi

Piti mennä Funkkis museoon, mutta se oli kiinni. Päätimme mennä Pukstaaviin kahville ja päätin kirjoittaa tästä reissusta novellin.